Juhani Piirto
2. Dan.
Aikidon taustoja
Aikido on japanilainen itsepuolustuslaji, jonka juuret ovat syvällä vanhoissa japanilaisissa taistelutaidoissa. Lajin on kehittänyt Morihei Ueshiba, joka pitkään useita lajeja harjoiteltuaan alkoi kaivata "todellista budoa", joka olisi luonteeltaan väkivallatonta ja edistäisi ihmisten välistä sopusointua. Näiden ajatusten pohjalta Ueshiba kehitti uuden lajin, jonka hän nimesi vuonna 1942 aikidoksi, eli "harmonisen voiman tieksi".
Morihei Ueshiban filosofia rauhanomaisesta budolajista elää vahvasti myös nykypäivän aikidossa, jonka perusperiaatteet ovat väkivallattomuus ja kilpailemattomuus. Morihei Ueshiban omin sanoin: "Aikidossa ei ole voittajaa eikä häviäjää, sillä häviö synnyttää uuden taistelun". Jokainen aikidoka kilpailee vain itsensä kanssa ja edistyy muiden harjoittelijoiden avulla. Itsepuolustuksellisessa mielessä aikidossa ei pyritä toisen vahingoittamiseen vaan oman vahingoittumattomuuden säilyttämiseen.
Aikidotekniikat ja niiden harjoittelu
Morihei Ueshiba on kutsunut aikidoa "ei-vastustamiseksi", minkä mukaan voimaan ei vastata voimalla, vaan hyökkääjän omaa voimaa ohjataan sen luonnollista liikerataa hyväksikäyttäen. Aikidon liikkeet ovat pyöriviä ja joustavia, eivät pysäyttäviä tai törmääviä. Tekniikoita ei suoriteta pakottamalla tai voimakeinoin.
Vartalotekniikoiden lisäksi aikidon harjoitteluun kuuluvat myös koordinaatiota, etäisyyksien hallintaa ja liikkumista kehittävät aseharjoitukset puisilla jo-kepeillä ja bokken-miekoilla.
Koska aikido ei perustu voimankäyttöön, se sopii kaikille ikään, sukupuoleen ja lähtökuntoon katsomatta. Itsepuolustustaitojen ohella aikido tarjoaa monipuolista kuntoliikuntaa, joka kehittää tasapainoa, motoriikkaa, notkeutta sekä kehon ja mielen yhteistoimintaa.
